maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pikku ystäviä















Kuva Nupusta syksyllä 2010. Mahtui kämmenelle. Lämmikkeenä vauvan villahousut.

Viime syksynä 2010 löysimme kolme n. 200g painavaa pikku siiliä. Nuutin, Nupun ja Naavan. Nillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selvitä talven yli noin pieninä.
Olimme ihan neuvottomia, miten tälläiset pikkuruiset voisi pelastaa. Onneksi meidän Sonja löysi netistä siilihoitaja-Tiinan yhteystiedot. Häneltä saimme korvaamatonta apua neuvojen, lääkinnän ja superruuan suhteen. Ilman Tiinan pyyteetöntä työtä (esim. usemman kerran monta sataa kilometriä autolla ajelua) emme olisi osanneet hoitaa piikkipöksyjä oikein.
Hankimme gerbiilin häkkejä. Tyhjensimme makuuhuoneen pikku piikkipöksyjä varten ja muutimme nukkumaan parvelle.
Madotimme, nesteytimme, annoimme antibiootteja ja opetimme ne syömään. ensin ruiskulla ja sitten lusikasta. Voi sitä riemua, kun ne ensimmäisen kerran nassuttivat ruokaa ihan itse.
Hoidimme siilejä 2kk sisällä. Oli se aikamoinen kokemus!

Ennen pakkasia Nuuti ja Nuppu olivat kasvaneet niin isoiksi, että ne voitiin vapauttaa luontoon. Naava meni hoitoon sijaiskotiin, koska se löytyi niin myöhään ja me olimme lähdössä reissuun.

Janne rakensi niille talvipesät, joihin ne totutettiin vähitellen.

-----------------------------------------------

Nyt ruokimme näitä pikku ystäviä taas, ulkona. Sekä Nuuti että Nuppu selvisivät talvesta :)
Nuppu on tarkka oikeuksistaan ruokatarjoiluun. Juhannuksena se oli odottamassa meitä saunan eteisessä, kun ruokaa ei tullut ajoissa:) Lähti siitä sitten vihjailevasti lyllertämään kohti ruokintapaikkaa.
Kuva Nupusta 25.6.-11

1 kommentti:

MinjaM kirjoitti...

Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa! Kaikkea hyvää myös piikikkäille ystäville :) Ovat kyllä symppiksiä eläimiä, harmittaa kun nykyisellä asuinpaikallamme näitä ei ole näkynyt, entisessä syöttelin useampia.