Kohti uutta alkua

Lainasin Heli Laaksosen runon tuolta Matkalla kotiin-blogista.

SIL KO LÄHTE UUT ALKKU KOHRE

Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappaast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.

Ol ilone
ol valone
ol pulune

Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karota annetui syrämei.

Viä roskapussi mennesäs.

- Heli Laaksonen

Nallen tarina

Nallevaipat ovat syntyneet, kun halusin vaipattaa suvun pienet pehmoisilla kangasvaipoilla.

Olen kestovaipattanut omat lapseni; vanhimmat harsoilla ja nuorimmat Kushies- ja Unimix-vaipoilla + Ruskovilloilla. Vaikka ompelin omilleni kaikki lastenvaatteet alkkareista laskettelupukuihin, en silloin älynnyt, että vaippojakin voisi ommella. Vaatteiden ompelukin jäi välillä moneksi vuodeksi.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi vuonna 2004, kehittelin omia kaavoja ja ompelin hänelle vaippoja. Siitä kaikki alkoi ja jotenkin ryöstäytyi.
Voisi sanoa, että minusta on tullut kauppias ihan vahingossa. Ompelin vaippoja suvulle, tutuille, tuttujen tutuille ja hyvätekeväisyyteen. Kehittelin kaavoja ja jaoin niitä ilmaiseksi. Mummut-kaavat ovat syntyneet siten.
Vaippojani alettiin kysyä niin paljon, ettei tuntunut enää mukavalta ommella ihan ilmaiseksi. Perustin toiminimen, jotta saatoin myydä ompeluksiani ihan laillisesti.
Muutama vuosi sitten tutustuin ihan onnenkantamoisena Mäen Liisaan (Aukustiina). Yhteistyön tuloksena syntyivät Nalle-vaipat siinä muodossa kuin ne nyt ovat.

Intohimosta kestovaippojen suunnitteluun ja ompeluun on siis tullut toinen mieluisa työ.
Nyt Nalle-vaippoja ompelevat ompelijat, Suomessa.

Sunnuntai

Tänäänkin oli hyvä päivä. Tytär ja vävy olivat laittamassa kanssamme pihaa talvikuntoon. Vähän myös leivottiin ja ulkoiltiin. Nanjan kanssa keitettiin lihasoppaa ulkona jäkälistä ja sammalista:)

Avasin myös muutaman Vita Karlalle tulleen lahjoituslaatikon. Yhdessä laatikossa oli vantaalaisen Piian neulomuksia Petroskoin lapsille. Jokaisessa lahjassa oli ihana kortti, jossa toisella puolella kuva ja toisella teksti. Rakkaudella tehtyjä.

Harjoittelu on alkanut

Nukuin aamulla pitkään. Päätin, etten anna tekemättömien töiden hyökätä kimppuuni.
Pitkän aamiaisen jälkeen ryhdyimme tavaranraivauspuuhaan. Saimme monta laatikollista tavaraa hyväntekeväisyyteen, kasan pahvinkeräykseen, lehtikeräykseen ja lasinkeräykseen.

Iltapäivällä piipahdimme sienimetsässä; saaliina kanttarelleja ja karvarouskuja.

Paistoimme aamulla saatuja muikkuja, kävelimme lähimetsässä koiran kanssa, saunoimme ja pulahdimme raikkaaseen järviveteen.

Olen jopa öhnöttänyt sohvalla ja tutkinut Tilda-kirjoja.

Huomenna tulee tyttären perhe auttamaan meitä operaatiossa huonekalujen vaihto/siirto/paikkojen vaihto.

Laitan ompelukoneen tupaan kunniapaikalle, ikkunan ääreen. Nyt se poloinen luulee olevansa vain koriste-esine:)

Nyt se on tehty!

Olen hakenut ja saanut palkatonta virkavapaata. Palaan töihin vasta ensi syksynä.

Haluan vaihtaa kiireen yksinkertaisempaan elämään, downshiftaamiseen omalla tavallani.
Nyt downshiftaaminen on vain mielenkiintoinen sana. En ole vielä kovin syvällisesti siihen perehtynyt.
Arvelisin sen tarkoittavan minun kohdallani tulevana vuonna:
- Haluan hoitaa lapsenlapsiani enemmän, kun he ovat vielä pieniä.
- Teen pientä sivutyötä (jota olen tehnyt jo vuoden) sen verran kuin nuppusten hoidolta raaskin.
- Keräämme/kalastamme/vaihdamme ruokaa vielä enemmän kuin ennen.
- Leivomme ja laitamme ruokaa entistä enemmän leivinuunin lämmössä (joka lämpiää joka päivä kuitenkin).
- Käymme suihkun sijaan enemmän rantasaunassa. Saunassa ei ole sähköä, vaan nautimme lyhdyn rauhoittavasta valosta pimeinä iltoina. Sulan veden aikaan vesi haetaan järvestä. Kiitos isäni, lämmityspuita on runsaasti.
- Luovumme kaikesta tavarasta, jota emme juuri nyt tarvitse. Voih, sitä on paljon...
- Elvytän taas henkiin intohimoni käsitöihin.
- Ompelen vaatteita nuppusille sen sijaan että ostin ne ennen.
- Opettelen pitämään myös vapaata.
- Vietän enemmän aikaa mieheni, perheeni, sukuni ja ystävieni kanssa.
- Saatan jopa mennä johonkin jumppaan :D